Mä en vain osaa tehdä jotain asiaa "ihan vähän". Kaikki tai ei mitään- tuntuu olevan sisäinen mottoni. Ristipistoiluni on noussut uudelle tasolle, kiitos englantilaisten nettiputiikkien. Ja jos kirjontalangat alkavat näyttämään tältä on syytäkin tehdä asialle jotain, eikö?!
Kirjontalangat ovat kaikki omasta varastosta, niitä en ole ostanut nyt.
Olen toki tehnyt muutakin kuin puolannut lankoja. Miehen serkkutyttö pääsi ripille, tein tämmöisen osana lahjaa. Vaikea kuvattava, rönsyilevä ja moniulotteinen.
Neulepuikot ahdistaa, en pysty vielä neulomaan, kyllä se neuleblääh tästä syksyn alkaessa paranee.
Ensi maananataina palaan töihin viiden vuoden kotoilun jälkeen... Jännittää ja on mukavaa mennä töihin! Mies jää kotiin vuodeksi, joten lastenhoitokuviot eivät ahdista ollenkaan.
Lähden lauantaina Pukkilan puikkopäiville, sieltäkin voi saada uutta innostusta puikkoihin.