Kool-Aid raitasukat

No pakkohan se oli heti testata värjäämääni lankaa, niinpä aloitin eilen neulomaan euroviisuja katsellessani Juholle sukkia. Raidoitus toimii hienosti :)! Sukat on ilman ohjetta tehty , ja elämäni ensimmäinen sädekavennuskantapää. Joskus löysin netistä ohjeen semmoiseen, ja noin pienelle se on ihan hyvä kantapää, kun ei vielä kävele = sukat ei juurikaan kulu. Kantapää tehdään siis ihan samalla tavalla kuin varpaat, ensin vain jätetään 2 puikon silmukat odottamaan, ja luodaan uudet tilalle seuraavalla kierroksella + muutamia lisäsilmukoita, joita sitten kavennellaan parin kerroksen välein pois. Lopuksi silmukat poimitaan 4 puikolle ja tehdään sädekavennus.

Sukissa on vielä kasvunvaraa... mutta kun Juho oli jo nukkumassa, enkä voinut sukkia testailla.

Ameriikan tuliaisia eli Kool-Aid värjäilyä

Ystäväni on Ameriikasta käymässä, ja toi mulle Kool-Aidejä :) Pakkohan munkin on päästä värjäilemään, kun kaikki muutkin ;) Aivan käsittämätöntä mehujauhetta, kun värjää villan ilman apuaineita!!! Tosi terveellinen tuote...

En ole vielä ehtinyt värjäämään kuin yhden langan. Siihen käytin kolmea "väriä": Orange, Lemon ja Lemonlime, eli väreinä oranssi, keltainen ja ompunvihreä. Lanka (7-veljestä) oli vyyhdetty ensin neljäksi osioksi, ja kaksi vastakkaista osiota tein vihreäksi ja yhden oranssiksi ja yhden keltaiseksi. Langat laitoin 15 min. viileään veteen kastumaan (=yritin saada tasaista väriä aikaiseksi).

Sitten tein väriliemet: 5 dl vettä / yksi pussi väriä. Vihreä oli tosi epäilyttävä väri tässä vaiheessa... Näistä määristä käytin noin puolet, värit kaadoin juomalaseihin (vähänkö kivaa, kun voi käyttää astioita värjäilemiseen, eikä tartte stressata, että ne menee pilalle, onhan toi jauhe kuitenkin elintarviketta!) Ja märkä lanka mukaan laseihin 15 minuutiksi. Halusin tarkoituksella värien väliin pienen pätkän valkoista, näin väri ikäänkuin liukuu ja vaihtuu vaivihkaa langassa. Langat imivät kaiken värin, laseissa oli kirkas neste, kun nostin langat pois. Ja puuvillaiset vyyhdin henkilangat olivat täysin valkoiset, vaikka villa oli täysin värjääntynyt, tätä en uskonut etukäteen.

Lisäsin keltaiseen, joka oli niiin hempeä 1 tl oranssia väriä. Vihreä oli todella vahva väri, mutta siinä oli tuplaten lankaa, ja orassi oli liiankin vahva väri -> huuhdoin oranssia lankaa ennen mikrotusta (en tiedä vaaleniko). Mikrossa langat oli 2 x 2 min 620 W. Haju oli karmea! Mikron jälkeen huuhdoin langat kuumalla vedellä ja pesin kevyesti.

Sitten langat yöksi kuivumaan ja aamulla kerin langan keräksi. Yritin tehdä hienon kerän, jonka näin jonkun blogissa, mutta tekniikkani kaipaa paljon hiomista, ihme ananas tuli...

Värjääminen oli kivaa ja nopeaa. Aion jatkossa värjätä Huopanen lankaa, ja Woolia ja ja ja. En yhtään vielä tiedä, mihin tätä lankaa käytän. Tossa keräkuvassa on melko luonnolliset värit, värjäyskuvissa paistoi ilta-aurinko, eli ovat vähän punertavampia kuin oikeasti.

Laukkuvaihtolaukku on vihdoin postissa ja matkaa Itä-Suomeen kovaa vauhtia, jännää! Heti kun Anu on saanut laukkunsa, paljastan kuvat täällä :).

Hattuja pukkaa

Olen ommellut lisää hattuja, nyt jopa Juho sai yhden :). Sinivalkoinen on kokoa pikkuruinen, vihreä Jungle book on Juhon.

Sunnuntaina juhlimme ensimmäistä äitienpäivää, oli ihanaa! Ja sain pojilta hienon Rakkaus Kalevalakorun. Illalla kävimme vielä mummolassa saunassa, Juhosta se taisi olla päivän paras juttu, loiskis roiskis!

Yöpöydälle ilmestyi tämä kuvitettuna, aiemmin olen lukenut ilman kuvia, ja täytyy myöntää, ettei yleissivistys oikein riittänyt tietämään mistä tauluista yms. milloinkin puhuttiin.... Sitä strange norrellia en kykene lukemaan loppuun *kuorsaus*.

kesäsäätä ja hellehattuja

Eilen oli ihana päivä, kävimme Espoossa ihastelemassa luonnon heräämistä kevääseen ystäväni luona. Heillä on Juhoa viikon nuorempi tyttö, Sara. Vielä ei lapset osaa leikkiä yhdessä, mutta pianpa sekin aika koittaa. :)

Ompelin toissapäivänä hellehattuja, ohje joku vanha Suuri käsityölehti. Ensimmäisestä (kukkahattu) tuli pikkuruinen (koska unohdin saumanvarat!) ja toisesta (muumihattu) juuri sopiva 7-kuiselle. Sara sai muumihatun, ja kummipoikani Veeti saa kesämiehen kukkahatun, jos hattu vain kelpaa. Ja Juho saa (taas) hieman odotella omiansa, yksi on jo osina ja odottaa vain ompelua...[kuulostaa ihan Juhon lorupussilta joka on yhä kesken...] Mies on tänään työpaikan virkistysillassa, joten ompelukone ei paljoa ehdi surisemaan tänään, Juho ei oikein anna äitin ommella. Ja siis oikeastihan mun pitäisi ommella kestovaippoja, mutta kun.... Niitä on ihan kiva tehdä 1-2, mutta kun kolmatta kertaa alkaa tekemään n. 16 kpl alkaa ahdistaa.

Laukkuvaihtolaukku odottaa nepparin kiinnitystä, ja sitten posti kuljettaa sen Anulle. En vielä paljasta kuvia täällä, ettei Anun yllätys mene pilalle... Täytyy hieman puolustella, minä ja ompelukone emme olleet vuosi sitten edes hyvänpäivän tuttuja, nykyään tulemme jo toimeen, mutta aikas mysteerinen vempain se yhä on, ja mikä pahinta, ompelukone toimii miehen logiikan mukaan, eli ei oikein pelaa yhteen mun järjen kanssa... Langan kireys on aivan absurdi asia, sekä mulle, että mun koneelle! Laukku pysyy kyllä koossa, ja oikea puoli ompeleesta on melko ihnimillistä, mutta ompeleen alapuoli on melko painokelvotonta... Anteeksi vain Anu, joka laukun kanssa joudut elämään! Mutta parhaani tein, ja olen tyytyväinen. Laukku on ihan omasta päästä kaavoitettu ja tehty, en voi syyttää mitään kaavoja tai ohjeita. Sisäpuoleen olen todella tyytyväinen! (sehän se just onkin se näkyvin osa laukuissa, eiks jeh?!) Mutta kuvia tulossa!

Olen kokonaan unohtanut kertoa, että pääsiäisen jälkeisenä viikkona meillä aloitettiin pottailu, eli Juho tekee kakkansa vain pottaan (ei suostu kakkimaan vaippaan!) ja pissii joka paikkaan... Onkohan edes mahdollista noin niinkuin fysiikanlakienkaan mukaan, että poikalapsi voi pissiä pottaan siten, ettei pisaraakaan tule ulkopuolelle?! ;) Ei ainakaan nyt, kun pienten kätösten on ihan pakko räveltää. Pääasia on, että potalla on mukavaa, ja että meillä ei ole edes tavoitteena oppia kuivaksi vielä, mutta ähistyspähistys on kivempaa potalla, kuin hoitopöydällä (kun siis ei se vaippakaan siihen hommaan kelpaa...). [Kotiäidin tunnistaa siitä, että puheenaiheet on aika vessakeskeisiä...]

Sisäinen lapseni

Joskus opiskeluaikana saimme eräältä opettajalta käyttöömme pikkuruiset pehmoeläimet, jotka kuvastivat sisäistä lastamme. No, mun oli tietenkin pikkuinen Tikru, ja mulla on yhä se (tai itseasiassa mulla on toinen, joka on mun avaimenperänä, mutta symboloi samaa tiikeriä ja on se ekakin jossain tallessa...).

Nyt löysin blogiinikin tiikerin, se on tuolla ihan alhaalla, siis alimpana. Saa käydä silittämässä ja leikkimässä Tikrun kanssa! (Mun sisäinen lapsi on aikas huono pysymään piilossa, koska aina innostun kaikesta lapsellisesta :) )

Ja tästä taas huomaa, että mitään oikeaa ei ole tullut tehtyä... Paitsi Juholle omenasosetta ja kukkukaalisosetta [kiva haju koko talossa!]

Vihdoin jotain valmistakin!

Dadada-daa! Clapotis on valmis! (ollut jo monta päivää, en ole ehtinyt koneelle...) Mutta ihan kiva siitä tuli, vaikka vähän kestikin. Ainoa ärsytys oli se, että lanka loppui noin 2 cm liian aikaisin, niimpä yksi kulma on epäkulma, mutta eihän tässä missään geometria kilpailussa ollaakaan... olisi se lanka silti voinut riittää loppuun asti. Oma mokani, koska tein keskiosan kertauksia 15 kertaa, enkä ohjeen mukaista 12 kertaa... Aina pitää soveltaa ja säätää.

Seuraava projekti on ompelukoneen kaivaminen vaatehuoneen syövereistä - Juho tarvitsee isompia vaippoja. *huokaus* Myös keittiö tarvitsee suojan innokkaalta soseen syöjältä (= syöttötuolin alle muoviliinasta jonkinmoinen suoja), ruokalappuja olisi hyvä olla lisää, laukunvaihto kassikin pitäisi jo tehdä ja ja ja...

Mieheni sai tahtonsa läpi, ja meille ostettiin sikakallis teleputki kameraan, ohessa pari kuvaa, kun kävimme Kaivarissa moista kokeilemassa. (Eikös ole pirteän värinen mun uusi takki! Lindexin alesta)

Korttejakin on saapunut Skotlannista, Saksasta, Brasiliasta, Espanjasta.... :)

Liplatusta

Eli clapotikseni edistyy. Olen puolessa välissä (lue: lankaa on enää puolet jäljellä...eli 150 g) ja huivia alkaa jo hahmottaa. Kuvat on otettu pari päivää sitten, eli oikeasti olen pidemmällä. Lankana on Novitan raitalanka, jossa on keltaista ja oranssia ja pinkkiä. Raidat seikkailevat laidasta toiseen, osassa huivia on keltasta ja oranssia, osassa pinkkiä ja oranssia ja osassa kaikkia värejä, siirtymät johtuvat silmukoiden kaventeluista ja lisäyksistä. Kuvasin myös laiskan-miehen-silmukkamerkkini eli helmet, joilla merkkaan clapotiksen langankierrot.

Eilen ostettiin Juholle aikas päheet aurinkolasit :). Ne on oikein optikkoliikeestä, ja makso vaan 10€! Aurinko saattaa meinaan joskus paistaa täälläkin, vaikkei siihen aina jaksakaan uskoa...

Mä sain tänään 6. postcrossing korttini, arvatkaas mistä?! No tietty from Netherlands! Siis käsittämätöntä! Mun 6. kortista 5. on Alankomaista!!!!!!!!!! Miksi?! Ihan kiva maa, mutta kun tahtoo jo saada uusia postimerkkejä :). Siis nämä molemmat kortit on Alankomaista, toi itse tehty on tosi hieno! Tykkään tosta kuumailmapallostakin, mun haaveena on joskus päästä kuumailmapallolennolle.

Askartelua

Tänään intouduin askartelemaan. Mun piti jo viime syksynä tehdä Juhon kummeille semmoiset lompakkoon mahtuvat kortit, josta voi luntata synttärit, nimpparit, osoitteen ja pituuden yms. Kutsun sitä kummipassiksi. Noh, aikahan siis kului... mutta nyt passit on valmiit. Tein samalla omista kummilapsistani vastaavat eli yhteensä tein 8 passia, 3 lapsen kaikille kummeille. Materiaalina on Tiimarin kuviopaperit. Uusi laminaattorikin pääsi hommiin. Pituuden ja kengän koon viereen leikkasin laminointi taskuun reijän ENNEN laminointia, näin siihen voi lyijärillä merkata aina oikean koon! :) Osa kuvista on sensureerattu, kun ei aina tiedä minkälaisia turilaita täällä internetin ihmemaassa liikkuu...

Tänään sain taas postcrossing kortin, se on jo 4. Millä todennäköisyydellä tämäkin oli Alankomaista?! No oli se. Alankomaista on lähetty 7026 korttia (vert. Suomesta yli 19000) ja siis kolme niistä mulle. Ei mua muuten harmittaisi, mutta kun kerään postimerkkejä, ja kahdessa oli sama merkki ja tässä kolmannessa postin frankkeeraus :(. Ja mun esittelyssä lukee, että kerään merkkejä... Ei saisi kiukutella.

Mä unohdin hehkuttaa: Meillä meni 8.4.2006 1000 vaipan raja rikki! Eli Juho oli silloin käyttänyt (ja äiti pessyt) 1000 vaippaa! Siis kaksi päivää yli puolivuotta = 1000. Järjetön määrä!

Clapotis ei ole vielä pudottelussa, joten pihtaan kuvia (ei se näytä kovinkaan kummoiselta vielä)

Voi ahdistus, tallensin noi kuvat tollai vammasesti... en jaksa ajatella miten ne saisin siististi, sorry.

Virvon varvon

Bloggerilla oli eilen joku ongelma, enkä saanut kirjoitettua...

Palmusunnuntaina kävi oven takana pikkunoitia jonoksi asti. Yhdessä virpomisporukassa oli 3 suht vanhaa poikaa ja mulla meinasi pokka pettää, kun ne oli niin noloina ja kuitenkin uhmakkaita. Ja veivät muuten lähes kaikki suklaamunat kulhostani >:(. Tässä postauksessa kuitenkin pari kuvaa lasten tekemistä oksista. Toi ylläoleva kukka oli hienoin koriste.

Eilen sain 3. postcrossin korttini! Olen saanut 2 korttia Alankomaista ja nyt tämän Saksasta. Kummasti se piristää päivää, kun posti kolahtaa oven takana ja siellä on muutakin kuin laskuja :).

Toi Nemo kortti on sellainen hologrammijuttu, siis kuva vaihtuu kun korttia kääntelee, siksi skanneri ei oikein osannut ottaa siitä selvää kuvaa. Toi kortti on Juhon lemppari :)

Neulerintamalla olen aloittanut elämäni ensimmäisen clapotiksen, pakkokai munkin kun kaikki muutkin... :) Kuvia otan sitten, kun saan ekat silmukat pudotettua, nythän se ei vielä näytä oikein miltään. Suurin ongelma oli, että clapotikseen tekoon tarvitaan 18 (!) silmukkamerkkiä, ja mulla oli 0. Miehen kätköistä löytyi 8 prikkaa, mutta ne ei oikein luistanut ja niitä oli vain se 8 kpl = ei tarpeeksi. Kaivoin jo helmeni ja rautalankani esiin, että tekisin itse silmukkamerkit, mutta en oikein saanut inspiraatiota touhuun. Onneksi keksin, että yhdet helmet ovat juuri oikean muotoisia (littania) ja reikäkin on tarpeeksi suuri, joten jalostin ne helmistä silmukkamerkeiksi laittamalla ne puikkolle tarvittaviin paikkoihin :) . Lisää liplatuksestani (suomennos clapotiksesta) myöhemmin...

Suunnnitelmia - vaan ei aikaansaannoksia

Kuten otsikkokin paljastaa, mitään en ole saanut tehtyä... Mutta olen yrittänyt aktivoida itseäni ja hankkinut tietoa ja suunnitellut...

1) Olen haaveillut kool-aid värjäämisestä ja selaillut muiden blogeja ja innostavia värikokeiluja mm. Tiinan, Uhoavan gnun ja monen monen muunkin... (Voi jospa oppisin AINA laittaamaan mielenkiintoiset blogit ja sivut SUOSIKKEIHIN, koska on IHAN turha yrittää löytää myöhemmin takaisin jollekin sivulle, siinä oli sellainen sininen reunus. Jep, ei edes googletus auta niin köykäisin muitikuvin!) Olen päässyt haaveilussa jo niin pitkälle, että tilasin Amerikasta ystävältäni tuota "terveysjuomaa" (jota en koskaan antaisi lapseni juoda!) pussikaupalla ja toukokuussa sekä ystäväni, että ystäväni saapuvat Suomeen. Odotan innolla molempia! :)

2) Muiden bogeja lukiessani törmäsin Langankierteen organoisoimaan Laukunvaihtoon, no siihenhän piti heti saada osallistua, vaikkei ole mitään käsitystä siitä, millaisen laukun tekisin... mutta kuulostaa hauskalta tehdä jollekin toiselle laukku ja saada itse joltain laukku. Jännittävää ja innostavaa!

3) Eilinen kirjaklubi antoi taas uutta puhtia lukemiseen. Uusi kirjamme on Pikkujuttu -intohimosta rikokseen, mutta ennen sitä aion lukea Susanna Clarken Jonathan Strange & herra Norrellin, kun sen kerrankin kirjastossa näin.

4) Juhon uusi aluevaltaus eli syöminen on myös hauskuuttanut äitiä, kun pääsen miettimään uusia soseita ja makuja. "Vanha" tuttu on peruna, torstaina tutustuimme bataattiin ja tänään illalla maistamme luumua. Nam nam! Juho on reipas ruokailija, joka syö kiltisti lautasen (2 jääpalakuution kokoista kokkaretta sosetta) ihan tyhjäksi, ja katsoo, että siinäkö kaikki. Annosta siis nostetaan 3 kuutioon.

5) Postcrossingissa olen jopa ollut aktiivinen, olen lähettänyt 8 korttia, neljä on yhä matkalla ja itse olen saanut (vasta!) 2 korttia, mutta ompahan mitä odottaa! Hauskaa puuhaa!

Saa nähdä tuleeko huomenna virpojia! Pikkuruisia suklaamunia on jo odottamassa pikkunoitia. Rairuohonkin tai oikeasti ohrankin olen kylvänyt, mutta vielä ei näy mittään vihreää.

murr. en saa laitettua kuvia, joita yritin...

Muoks* sain kuvan lisättyä, kun olin 100 kertaa yrittänyt ja sitten päätin kokeilla tiedoston nimen vaihtoa ja da-daa, kuva suostui lisääntymään blogiini. Voi bitti, jos joskus oppisi koneenlogiikkaa! (sitä ennen pitäisi oppia miehen logiikkaa, eikös ne ole koodanneet suurimman osan maailman datasta...)!

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea!

Eilen Juho sai ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa - perunaa. Kuvasta näkee, ettei se ollut mieletön riemunaihe, mutta jo tänään näytti maistuvan paljon paremmin! Sose oli ihan äitin tekemää, eli hieman kokkareista... Tällä viikolla Juho täyttää 6kk, hienosti on poika äidinmaidolla kasvanut, mutta nyt on hyvä aika alkaa syömään kunnon ruokaa (jospa ne yötkin vähän helpottaisivat pikkuhiljaa, kun on masussa muutakin kun maitoa...)

Tänään on taas ollut sateinen päivä, ei ole edes ulos viitsinyt mennä, vaikka kirjastossa pitäisikin käydä... Vaikka sehän on vaan varusteista kiinni toi sadesään ulkoilu. Ja asenteesta. No huomenna on neuvola, eli on pakko asennoitua paremmin.

Tein tämmöisen nallen Samoksesta, kutsun sitä horror-nalleksi, koska se on aikas kamala... Neuletiheydellä siis ON väliä, nyt nalle näyttää kuin norsun alle jääneeltä: lyhyt ja paksu. *Huokaus* Ja naama on kummallinen... Ehkä seuraavat nallet jo näyttävät paremmilta - jos niitä edes tulee... Nallen huivi on tehty koukkuamalla ja se on ihan jees, 7 veljesraitalangasta.