Hips, tänään sain olympiaurakkani valmiiksi, vaikka usko meinasikin matkalla loppua kesken. Koira on suurempi kuin kuvittelin, mutta onnistui hyvin. Lankana seitsemän veljestä, puikkoina 2½ ja 3.
sunnuntai, helmikuuta 26
Torinokoira on VALMIS!!!
Hips, tänään sain olympiaurakkani valmiiksi, vaikka usko meinasikin matkalla loppua kesken. Koira on suurempi kuin kuvittelin, mutta onnistui hyvin. Lankana seitsemän veljestä, puikkoina 2½ ja 3.
torstaina, helmikuuta 23
Kiirettä pitää
Nopea väliaika tieto: Torinokoiran selkä-, pää-, korva- ja hännän runko-osat ovat valmiit, vaiheessa yhä vatsapuoli, ja jalkapohjat, silmät, kirsu ja hännäpää puuttuvat kokonaan. Ahdistus iskee ja paniikki valtaa alaa... Ei ole paljoa netissä ehtinyt pyörimään eikä paljoa muutakaan tekemään. 
Välillä tein vähän muutakin, siis printtasin ja silitin - eli ei kovin vaativaa,mutta ihan kivaa vaihtelua.
Juho nukkuu nykyisin 22.00 - 5.30 putkeen, sitten syönti ja back to sleep! Siunattu lapsi :)!
Mutta nyt taas menen, jos joku kaipaa - olen sohvalla neulomassa!
Välillä tein vähän muutakin, siis printtasin ja silitin - eli ei kovin vaativaa,mutta ihan kivaa vaihtelua.
Juho nukkuu nykyisin 22.00 - 5.30 putkeen, sitten syönti ja back to sleep! Siunattu lapsi :)!
Mutta nyt taas menen, jos joku kaipaa - olen sohvalla neulomassa!
sunnuntai, helmikuuta 19
Puikkojen kilinää
Melkein iskee paniikki, ensi sunnuntaina koiran pitäisi olla valmis! Sain eilen illalla selkäkappaleen (vihdoin!) valmiiksi ja aloitin vatsakappaletta (muuten samanlainen, mutta ilman täplää) ja nyt sitä on nelisenkymmentä kerrosta tehtynä. Laitan kuvia myöhemmin, kunhan saan selkäkappaleen suoristumaan johonkin (nyt se näyttää vaan pitkulaiselta rullalta).
Perjantai-lauantaiyönä Juho "muutti" omaan huoneeseen eli nukkui ihka ensimmäistä kertaa omassa huoneessaan. Nukahti 21.30, heräsi 23.30 ja 0.30 syömään (ja äiti oli jo ihan epätoivon partaalla), mutta nukkuikin sitten 6.30 asti aamulla! Hyvä Juho! Myös viime yö meni kohtuu hyvin omassa huoneessa. Voih - meidän vauva kasvaa isoksi pojaksi :) !
Eilen käytiin Helsingissä tupareissa, Juho oli hienosti, kunnes väsähti. Mutta kyllä kotona taas huomasi, että vauvan paras paikka on oma koti! Niin paljon rauhallisempi pieni mies on kotioloissa.
Mutta nyt lähden neulomaan...
torstaina, helmikuuta 16
Kuulumisia
Eilen Juho teki historiaa ja nukkui 6 tunnin PÄIVÄunet! Sitä edellisenä päivänä päiväunta tuli yhteensä 40 min, eli melkoisella vaihtelulla päivät siis menee. Yöt yhä tissitellään... Tänään oli neuvolan mammapiiri ja Juho - perinteisesti - itki lähes koko ajan. En tajua miksei poika viihdy puoltatoista tuntia, mutta tosiaan joka kerta on siellä huutanut. Mutta en ole siitä stressannut, vaan puhunut vähän kovemmalla äänellä, jotta muut mammat kuulevat.
Sitten, viime päivät olen neulonut todella vähän, etujalat on tulossa piiiiiiiiitkän vartalon huipuksi, mutta siis yhä samaa kappaletta neulon. Aika on kulunut html-koodien opettelussa. En ole vielä kovinkaan hyvä (kuten jokainen voi sivun rävellyksistä päätellä, mutta ehkä vielä joskus osaan tehdä mitä haluan....) ja valokuvia ottaessa.
Pääasiallisesti olen kuitenkin lukenut. Kimpassa on loppusuoralla ja hyvä niin, sillä huomenna kirjasta pitää jo olla jotakin mieltä ja jotain sanottavaakin eli huomenna on kirjaklubi. Toi kirja on ollut hyvin viehättävä - kuten Johanna kirjaa valitessa sanoi. Viehättävä kuvaa sitä oikein hyvin. Pidän kirjasta ja sen tunnelmasta ja tavasta kuvata elämän pikku yksityiskohtia. Suosittelen.
Tonne reunaan alan koota luettuja ja lukemisen alla olevia kirjoja. Siellä on vain tänä vuonna lukemiani kirjoja, sillä sen aikaahan vasta oon blokianikin kirjaillut. Vähän isoja osa kuvista, mutta yritän saada niitä (joskus) pienemmiksi.
Olen ennenkin sanonut, että vauva-arki on kuin joku kelaisi elämääni pikakelauksella eteenpäin. Vähän ehtii kaikenlaista. Paras esimerkki on NYT-liite, joka on yleensä aina auki päivän tv-ohjelmien kohdalta, tänään torstaina se oli tiistain kohdalla. Ei ole kukaan ehtinyt sivuja kääntelemään, ja vielä vähemmän katselemaan, että mitäköhän tänään tulee tv:stä. Olisikohan Hesari halvempi, jos meidän NYT-liitteestä puuttuisi joka toinen päivä?!
Lauantaina on tiedossa jälleen tuparit (kolmannet tänä vuonna), ja lähdemme koko perhe näytille Helsinkiin. Juho saa taas nähdä uusia naamoja. Toivottavasti siitä ei jää pojallemitään traumoja! ;)
Huomenna on jälleen aloitettava neulominen, mikäli aion Torinokoiran saada joskus valmiiksikin!
keskiviikkona, helmikuuta 15
tiistaina, helmikuuta 14
216. krs
Kuten arvasin, neulomisvauhti hiipuu näin viikolla. Mutta ensi viikon mies on lomalla ja äiti saa neuloa puikot sauhuten :) Ja pakko onkin, jos aion saada koiruuden valmiiksi!
Hanna kyseli eilen kerroslaskuristani, tässä kuva siitä.
Hanna kyseli eilen kerroslaskuristani, tässä kuva siitä.
Olen ostanut sen vuosia sitten tyyliin Anttilasta tai Tarjoustalosta, en juuri ole erikoisliikkeissä asioinut. Näppärä vempain, jos käyttäjä vaan muistaisi aina kiertää numeroita... No nyt se on jo iskostunut takaraivoon, eli kieritän ihan rekisteröimättä numeroita aina kerroksen lopuksi. Jos nyt moisen ostaisin, siinä pitäisi olla 3 numeroinen "näyttö", mutta en tiedä onko sellaisia olemassakaan.
HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!!!
En mitään kortteja saanut aikaiseksi, sorry vaan. Paitsi Juhon kummeille, mutta niistä tuli ihan horror-kortteja, ei ikinä - siis ikinä- pitäisi askarrellapaskarrella silloin, kun ei ole oikeanlainen fiilis! :(
maanantaina, helmikuuta 13
185 krs
Eipä ole paljoa kerrottavaa tai näytettävää, noh vähän ehkä pidemmältä koiran selkä näyttää. (Ja rullautuukin enemmän kuin edellisessä kuvassa, kappale on siis oikeasti suora) Kyllä se tästä pikkuhiljaa... 
sunnuntai, helmikuuta 12
88 krs
Eilen kävimme Artjärvellä Ruskovillan myymälässä ostelemassa villahousuja (Juholle monet, mulle yhet) ja muuta kivaa.
No reissu otti aikansa, ja neuleprojekti jatkui vasta puoli neljän aikaan. Haasteena oli intarsia neule,
mitä en ole ikinä aiemmin tehnyt, mutta onneksi kolmella lankakerällä kikkailu olikin helpompaa kuin olin ajatellut. Sileään neuleeseen tulee yhä poikkiraitaa, vaikka käytän eri vahvuisia puikkoja (3 oikealla ja 2,5 nurjalla), mutta se on nyt se kuuluisa käsityön jälki...
Juho asettaa pientä haastetta kirjoneulekuvion luvulle, kun työ keskeytyy usein ja kesken kerroksen, mutta se on ihan ymmärrettävää! Eilen sain työhön neulottua 66 krs, eli nyt valmiina on 88 krs.
Kohta jatkan olympiasuoritustani. Toi koira näyttää vielä ihan villahousuilta :). Olen jo nimennyt koiran - sen nimi on tietty Torino!
Tunnustus:
Yllättävää kuinka mukavaa on katsella kisoja, ylennsä en ole mikään urheilun ystävä, mutta nyt kun neuloo, se on helppoa tausta kuultavaa ja katseltavaa.
No reissu otti aikansa, ja neuleprojekti jatkui vasta puoli neljän aikaan. Haasteena oli intarsia neule,
mitä en ole ikinä aiemmin tehnyt, mutta onneksi kolmella lankakerällä kikkailu olikin helpompaa kuin olin ajatellut. Sileään neuleeseen tulee yhä poikkiraitaa, vaikka käytän eri vahvuisia puikkoja (3 oikealla ja 2,5 nurjalla), mutta se on nyt se kuuluisa käsityön jälki...Juho asettaa pientä haastetta kirjoneulekuvion luvulle, kun työ keskeytyy usein ja kesken kerroksen, mutta se on ihan ymmärrettävää! Eilen sain työhön neulottua 66 krs, eli nyt valmiina on 88 krs.
Kohta jatkan olympiasuoritustani. Toi koira näyttää vielä ihan villahousuilta :). Olen jo nimennyt koiran - sen nimi on tietty Torino!Tunnustus:
Yllättävää kuinka mukavaa on katsella kisoja, ylennsä en ole mikään urheilun ystävä, mutta nyt kun neuloo, se on helppoa tausta kuultavaa ja katseltavaa.
lauantaina, helmikuuta 11
Nyt ne olympialaiset sitten alkoi
Eilen 23.34 olympiatuli vihdoin syttyi.
22 krs neuletta tehtynä (*huokaus*)
(nyt tuntuu, etten ikinä ehdi saamaan koiraa valmiiksi!)
Tästä se alkaa.
22 krs neuletta tehtynä (*huokaus*)
(nyt tuntuu, etten ikinä ehdi saamaan koiraa valmiiksi!)
Tästä se alkaa.
torstaina, helmikuuta 9
Minitreeniä olympialaisiin
Noh, en pystynyt kokonaan huilaamaan neulomisesta. Tämä on siitä neulelelukirjastani sovellettu malli. Pieni sorminukke, joku öttiäinen. :) Langat on 7 veljestä, silmät ja nenu joskus vuosia sitten rikkomani (tarkoituksella!) helmien helmiä.
Muuta en viitsi kirjoittaa, kun olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pahalla päällä, ja toi pikkuöttiäinen on kuitenkin paljon parempaa seuraa. (Nukkuminen olisi jees juttu - edes jonain yönä!)
Muuta en viitsi kirjoittaa, kun olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pahalla päällä, ja toi pikkuöttiäinen on kuitenkin paljon parempaa seuraa. (Nukkuminen olisi jees juttu - edes jonain yönä!)
keskiviikkona, helmikuuta 8
Potra poika
Tänään oli Juhon neuvola, poika oli kasvanut hyvin: pituutta on jos yli 65cm ja painoa 7 kg 400g. Eli äitin yölliset pähkäilyt, että riittääkö maito pojalle( kun tissitellään sadatta kertaa yössä) on turhia, Juho on vaan omaksunut ei-niin-äiti-ystävällisen syöntirytmin. Pääasia, että kasvaa.
Outoa, kun ei oikein voi neuloa, kun vasta ylihuomenna alkaa olympialaiset, eikä tässä oikein mitään ehdi ennen sitä... Mutta pe iltana puikot vinkuu!
Outoa, kun ei oikein voi neuloa, kun vasta ylihuomenna alkaa olympialaiset, eikä tässä oikein mitään ehdi ennen sitä... Mutta pe iltana puikot vinkuu!
maanantaina, helmikuuta 6
sunnuntai, helmikuuta 5
Vilkas viikonloppu
Eilen oli suuri päivä meidän perheelle - Juho oli ensimmäistä kertaa hoidossa! Me vanhemmat läksimme Lahteen teatteriin (McDonaghin Inishmaanin rampa) ja Juho meni mummille ja vaarille hoitoon koko päiväksi. Vanhempia ja siis varsinkin mua koko lähteminen hirvitti ja kauhistutti (miten me nyt voidaan jättää vauva yksin) ja koko matkana Lahteen ei puheenaiheita oikein löytynyt, paitsi Juho sitä ja Juho tätä. Just ennen näytöksen alkua oli pakko soittaa, että mitäs mummolaan kuuluu, onneksi kaikki oli hyvin. Lopulta näytelmä vei mukanaan, ja sain hetkeksi Juhon mielestäni. Näytelmä oli, kirjailijan muiden näytelmien tapaan, todella hyvä. Odotuksetkin olivat korkealla, sillä olemme nähneet aiemmin 3 muuta näytelmää samalta kirjailijalta, ja ne olivat olleet loistavia. Onneksi Inismaanin rampa lunasti odotukset. :)
Oli kivaa käydä jossain kahdestaan, mutta oli kamala ikävä Juhon luo. Onneksi mummolassa oli päivä sujunut paremmin kuin hyvin eli äitinkään ei tarvitse tuntea tunnon tuskia omasta viihteellä olosta. Seuraava teatterireissu on jo sovittu, toukokuussa Kansallisteatterin Rakkaudesta minuun. Meidän kaveri on lavastanut sen, ja tavoitteena on käydä mahdollisimman monia hänen lavastuksiaan katsomassa.
Tänään äiti oli taas liesussa. Kävin Järvenpäässä Vaippakarkeloissa eli kestovaippatapahtumassa. Ostin vain vähän (yhet liivit itselle, ja pari bambuimua Juholle), mutta voitin arvonnassa! Olikohan eka kerta kun voitin arvonnassa jotain?! Voitin 3 kpl kuviollisia harsoja. Ai, olenhan mä joskus voittanut Anttilan 3 min ostosreissun silloin kun Anttilassa oli vielä ruokaakin. Sain siis kolmen minuutin ajan lappaa kärryihin ruokaa kotiin. Oli joulun alusaika ja sain kinkun, kiloittain suklaata ja 8 kassillista elintarvikkeita. Siinä ei ihan hirveästi ajatellut mitään, vaan juoksi ympäriinsä ihan paniikissa. Tämän päiväinen voitto oli paljon helpompi :).
Seepra on muuten valmis, paitsi keskivartalon täytteet upuu yhä. Täytyy huomenna käydä kangaskaupassa.
Nyt alkaa Strömsö - se on mun lemppari! Ja just leivoin Runebergin torttuja, NAM!
Oli kivaa käydä jossain kahdestaan, mutta oli kamala ikävä Juhon luo. Onneksi mummolassa oli päivä sujunut paremmin kuin hyvin eli äitinkään ei tarvitse tuntea tunnon tuskia omasta viihteellä olosta. Seuraava teatterireissu on jo sovittu, toukokuussa Kansallisteatterin Rakkaudesta minuun. Meidän kaveri on lavastanut sen, ja tavoitteena on käydä mahdollisimman monia hänen lavastuksiaan katsomassa.
Tänään äiti oli taas liesussa. Kävin Järvenpäässä Vaippakarkeloissa eli kestovaippatapahtumassa. Ostin vain vähän (yhet liivit itselle, ja pari bambuimua Juholle), mutta voitin arvonnassa! Olikohan eka kerta kun voitin arvonnassa jotain?! Voitin 3 kpl kuviollisia harsoja. Ai, olenhan mä joskus voittanut Anttilan 3 min ostosreissun silloin kun Anttilassa oli vielä ruokaakin. Sain siis kolmen minuutin ajan lappaa kärryihin ruokaa kotiin. Oli joulun alusaika ja sain kinkun, kiloittain suklaata ja 8 kassillista elintarvikkeita. Siinä ei ihan hirveästi ajatellut mitään, vaan juoksi ympäriinsä ihan paniikissa. Tämän päiväinen voitto oli paljon helpompi :).
Seepra on muuten valmis, paitsi keskivartalon täytteet upuu yhä. Täytyy huomenna käydä kangaskaupassa.
Nyt alkaa Strömsö - se on mun lemppari! Ja just leivoin Runebergin torttuja, NAM!
perjantaina, helmikuuta 3
Seeprailua
Voi ahdistus! Luulin saavani seepran tänään valmiiksi, mutta mutta... Kaikki osat on neulottu ja virkattu yhteen, osa on jo täytettykin, mutta vanu loppui kesken! Aaaargh! Niiiiiin ärsyttävää ja niin tyypillistä! Onneksi sain sen verran täytettyä, että saan silmät, korvat, harjan ja hännän tänään (ehkä) valmiiksi.
Sitten kun seepra on valmis pidän pienen tauon ennen olympialaisia (ettei tule ylikuntoa) ja yritän lukea kirjaklubin kirjan. (Anna Gavaldan Kimpassa) Alku vaikuttaa hyvältä. Yhtä aikaa ei oikein pysty neulomaan ja lukemaan, kun harrastusaika on melkoisen rajoitettua. Mutta perheen miespuolisia henkilöitä täytyy kiittää siitä, että saan näpräysaikaa näinkin paljon, luulin, että en pystyisi mitään tekemään Juhon ekojenn vuosien aikana.
Kuvia seeprasta kunhan nyt valmistuisi ensin. Viikonloppu on tapahtumarikas, joten saa nähdä koska valmistuu.
Sitten kun seepra on valmis pidän pienen tauon ennen olympialaisia (ettei tule ylikuntoa) ja yritän lukea kirjaklubin kirjan. (Anna Gavaldan Kimpassa) Alku vaikuttaa hyvältä. Yhtä aikaa ei oikein pysty neulomaan ja lukemaan, kun harrastusaika on melkoisen rajoitettua. Mutta perheen miespuolisia henkilöitä täytyy kiittää siitä, että saan näpräysaikaa näinkin paljon, luulin, että en pystyisi mitään tekemään Juhon ekojenn vuosien aikana.
Kuvia seeprasta kunhan nyt valmistuisi ensin. Viikonloppu on tapahtumarikas, joten saa nähdä koska valmistuu.
keskiviikkona, helmikuuta 1
Treenausta (lajissa jos toisessakin)
Hih, aikas voittaja olo!
a) tein eilen illalla MALLITILKUN, enkä turhaan, sillä se opetti minulle, että saadakseni tasaista sileeä neuletta, on nurjalla puolella käytttävä 0,5 numeroa pienempää puikkoa! (tämän vinkin luin eilen yhdestä käsityölehdestä ja se TOIMII!)
b) Ilmoittauduin olympialaisiin. Aion neuloa Makkarakoiran siitä uudesta neulekirjastani eli Fiona McTaguen Neulo itse pehmeät lelut - kirjasta. Luin vasta eilen, että koira on n.90 cm pitkä, eli ei ihan pieni lelu. Ja korostan vielä, että työ on mulle haasteellinen, vaikkei kauhean vaikealta ehkä näytäkään!
c) Sain HIRVEÄN vääntämisen jälkeen hienot linkkinapit tonne sivuun. Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta mistään koodaamisesta tms. ja toi asetusten muokkaaminen on aina yhtä haastavaa. Tänään kuitenkin opin, että kuinkas se "napittaminen" oikein sujuukaan, ja ennenkaikkea: kuinka saada noihin linkkeihin v ä l e j ä, etteivät ole toisissaan kiinni. Olen aikas hyvä! (kaikki muut ovat osanneet vastaavat jutut aina...) (mutta se ei vähennä mun onnistumisen iloa!)
Yö oli taas melkoisen mielenkiintoinen... Noh, Juhon sänkyyn asennettiin eilen sivulaita, tähän asti ollut auki sivusta, joka on kiinni meidän sängyssä, mutta kun taidot kasvavat, niin täytyy satsata turvallisuuteen. Tämä laita aiheuttaa äitin kipeälle selälle haasteita:
a) kuinka saada poika sänkyyn, varsinkin kun on jo nukahtanut, ja suotavaa olisi, ettei heräisi
b) kuinka saada poika ylös sängystä (tässä vaiheessa ei tarvitse pelätä herättävänsä, sillä huudosta päätellen on melkoisen hereillä)
c) kuinka saada tutti suuhun / silittää / hyssyttää, kun äitin käsi on pinnojen välissä jumissa.
Mutta pienellä harjoituksella elämä helpottuu.
Mikään ei muuten ole haastavampaa kuin saada tutti pilkkopimeässä vauvan suuhun. En tajua miten se on niiiiiiin vaikeaa. Yleensä Juho siis luopuu tutistaan, kun on kunnolla nukahtanut (paitsi päiväunilla), mutta jos on hankalampi yö, hän haluaa sen vähän väliä suuhunsa. Ja se jos mikä on aika- ja taitotehtävä. Jos tutti tulee liian myöhään: alkaa hirveä huuto ja jos tutti ei löydä perille / pysy suussa: on poika hereillä.
Viimeyönä oli useita kohtauksia, mutta tämä aamu neljän kieppeillä tapahtunut kuvaa hyvin vauvaperheen arkea. Ensin oli noin kymmenen minuuuttia tuttihelvettiä, MISSÄ MUN TUTTI ON?!, jonka äiti hävisi, koska alkoi hirveä huuto. Sitten tarjottiin rintaa, joka ensin kelpasi, mutta sitten tuli hepuli: MITÄ?! TARJOATKO SÄ MULLE MAITOA!!! Sitten istuttiin äidin polvien varassa ja köhittiin teatraalisesti maitoa keuhkoista ja ehkä hieman rauhoituttiin. Hetken kuluttua alettiin kitinä: MIKSI OLET HERÄTTÄNYT MUT KESKELLÄ YÖTÄ? OLEN PIENI VAUVA ENKÄ JAKSA VALVOA YÖLLÄ. ANTAISIT ÄITI MUN NUKKUA! Siis kuka herättikään ja kenet?!
Mutta tämän kaiken jälkeen jälleen nukuttiin kuin pienet enkelit, eikä siis mitään heräämistä olisi ollutkaan, jollei kamala äiti olisi toista herättänyt. Ja tunnin päästä katseltiin sama leffa uusintana, tosin silloin maito kelpasi (se on pääasiallinen yöheräämisen aihe), mutta sen jälkeinen huuto sai isän kyllästymään ja hän vaihtoi Juholle vaipan ja niin rauha palasi makuuhuoneeseen.
Isä on äitin sankari!
a) tein eilen illalla MALLITILKUN, enkä turhaan, sillä se opetti minulle, että saadakseni tasaista sileeä neuletta, on nurjalla puolella käytttävä 0,5 numeroa pienempää puikkoa! (tämän vinkin luin eilen yhdestä käsityölehdestä ja se TOIMII!)
b) Ilmoittauduin olympialaisiin. Aion neuloa Makkarakoiran siitä uudesta neulekirjastani eli Fiona McTaguen Neulo itse pehmeät lelut - kirjasta. Luin vasta eilen, että koira on n.90 cm pitkä, eli ei ihan pieni lelu. Ja korostan vielä, että työ on mulle haasteellinen, vaikkei kauhean vaikealta ehkä näytäkään!c) Sain HIRVEÄN vääntämisen jälkeen hienot linkkinapit tonne sivuun. Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta mistään koodaamisesta tms. ja toi asetusten muokkaaminen on aina yhtä haastavaa. Tänään kuitenkin opin, että kuinkas se "napittaminen" oikein sujuukaan, ja ennenkaikkea: kuinka saada noihin linkkeihin v ä l e j ä, etteivät ole toisissaan kiinni. Olen aikas hyvä! (kaikki muut ovat osanneet vastaavat jutut aina...) (mutta se ei vähennä mun onnistumisen iloa!)
Yö oli taas melkoisen mielenkiintoinen... Noh, Juhon sänkyyn asennettiin eilen sivulaita, tähän asti ollut auki sivusta, joka on kiinni meidän sängyssä, mutta kun taidot kasvavat, niin täytyy satsata turvallisuuteen. Tämä laita aiheuttaa äitin kipeälle selälle haasteita:
a) kuinka saada poika sänkyyn, varsinkin kun on jo nukahtanut, ja suotavaa olisi, ettei heräisi
b) kuinka saada poika ylös sängystä (tässä vaiheessa ei tarvitse pelätä herättävänsä, sillä huudosta päätellen on melkoisen hereillä)
c) kuinka saada tutti suuhun / silittää / hyssyttää, kun äitin käsi on pinnojen välissä jumissa.
Mutta pienellä harjoituksella elämä helpottuu.
Mikään ei muuten ole haastavampaa kuin saada tutti pilkkopimeässä vauvan suuhun. En tajua miten se on niiiiiiin vaikeaa. Yleensä Juho siis luopuu tutistaan, kun on kunnolla nukahtanut (paitsi päiväunilla), mutta jos on hankalampi yö, hän haluaa sen vähän väliä suuhunsa. Ja se jos mikä on aika- ja taitotehtävä. Jos tutti tulee liian myöhään: alkaa hirveä huuto ja jos tutti ei löydä perille / pysy suussa: on poika hereillä.
Viimeyönä oli useita kohtauksia, mutta tämä aamu neljän kieppeillä tapahtunut kuvaa hyvin vauvaperheen arkea. Ensin oli noin kymmenen minuuuttia tuttihelvettiä, MISSÄ MUN TUTTI ON?!, jonka äiti hävisi, koska alkoi hirveä huuto. Sitten tarjottiin rintaa, joka ensin kelpasi, mutta sitten tuli hepuli: MITÄ?! TARJOATKO SÄ MULLE MAITOA!!! Sitten istuttiin äidin polvien varassa ja köhittiin teatraalisesti maitoa keuhkoista ja ehkä hieman rauhoituttiin. Hetken kuluttua alettiin kitinä: MIKSI OLET HERÄTTÄNYT MUT KESKELLÄ YÖTÄ? OLEN PIENI VAUVA ENKÄ JAKSA VALVOA YÖLLÄ. ANTAISIT ÄITI MUN NUKKUA! Siis kuka herättikään ja kenet?!
Mutta tämän kaiken jälkeen jälleen nukuttiin kuin pienet enkelit, eikä siis mitään heräämistä olisi ollutkaan, jollei kamala äiti olisi toista herättänyt. Ja tunnin päästä katseltiin sama leffa uusintana, tosin silloin maito kelpasi (se on pääasiallinen yöheräämisen aihe), mutta sen jälkeinen huuto sai isän kyllästymään ja hän vaihtoi Juholle vaipan ja niin rauha palasi makuuhuoneeseen.
Isä on äitin sankari!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)