tiistaina, tammikuuta 31

Käsityölehtien selailua

Mulle tuli Suuri Käsityölehti 1994-2005 (alkuvuosi). Aina välillä niitä sitten selailee, että mitäs kaikkea niissä olikaan. No nyt siis yritän löytää jotain olympialaisiin... voi tuska. Melkein kallistun ton pehmolelukirjan koiraan (haasteena siinä olisi TASAISEN pinnan aikaansaaminen ja osien KAUNIS yhdistäminen ja se on kuitenkin luokiteltu kirjan vaikeimpaan sarjaan ja on kuitenkin haastavampi kuin tulossa oleva seepra). Toinen vaihtoehto olisi sormikkaat, joita en ole ikinä tehnyt. Löysin parikin ohjetta sellaisiin palmikollisiin sormikkaisiin. Mun tarvii varmaan tehdä mallitikut :0 ko. neuleista ja päättää sitten. (kuulostaa kamalan pro-meiningiltä, yleensä vaan teen, enkä edes mieti puikon kokoa saati neuletiheyttä)

Tänään olen saanut seepralle etu- ja takajalkojen alapuolet tehtyä (ne nyt ei kamalasti vaatineet). Seepran ohje on muuten Suuri Käsityölehti 11-12/2005, sitä on kyselty.



Juholla on flunssa :(. Ääni on käheänä, nenä tukkoinen ja hirveää pärskimistä. Voi pientä! Ja kuten arvata saattaa kaikki on vähän hankalaa ja pientä kitinää on koko ajan. En laittanut poikaa ulos tänään vaan nukutin sisällä. Nukuttaminen onkin ollut päivän teema -> sitä on siis saanut tehdä melkoisesti, oon varmaan nukuttanut Juhoa kauemmin, kuin hän on nukkunut tänään.

Mutta nyt lähden tekemään mallitilkkuja (En olisi itsestäni ikinä uskonut!) niin pääsen ilmoittautumaan.

maanantaina, tammikuuta 30

Vaatemeemi

Hanna haastoi minut vaatemeemiin: Kerron mitä minulla on päälläni kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa tästä haasteesta ja tästä merkinnästä.

Noh, mulla on mustat pikkarit, punaiset imetysliivit, tummansiniset farkut, mustat sukat ja punainen boobin imetyspaita. (jos se nyt ketään kiinnostaa)

Itse haastan uusia kanssablogeilijoita eli uhoavagnun , http://pirouette.vuodatus.net/ , Tarjan , Catarinan ja koukuttajan.

Miten voi jo olla uusi maanantai?

Joku kelaa mun elämää pikakelauksella eteenpäin! Miten voi olla jo seuraava viikko? Vastahan äskenhän oli maanantai - ja taas on! Ihmeellistä. Ai miten niin ajantaju katoaa kotona? Ai mökkihöperöitymisen ensioireita? höpönhöpön. :)

Mutta parasjuttu on, että rauha on palaunut meidän öihin! Viikonlopun mies nukkui lähempänä vauvaa ja minä toisellapuolella sänkyä -> äitikin siis nukkui! Ja viimeyönä palasin Juhon pinnasängyn viereen nukkumaan ja dadaa! Juho JA äiti nukkuivat ja söivät vain neljän aikaan kerran!!!!! Näin sen pitääkin mennä. Mä jo ehdin huolestua, että tätä valvomistako se sitten vaan on, mutta onneksi Juho on fiksu poika, ja tajuaa nukkua öisin. (taas)

Ja koska olen nukkunut, olen myös virkeämpi eli jaksan taas nysvätä. Jatkoin seepraa, nyt valmiina on jo

tämänverran eli molemmat sivut. Tänään aloitin takajalkojen sisäpuolen. Tässä lähikuvassa päätä, se kun ei viimeksi ollut vielä valmis, ja kun yllä on aika pieni kuva.Olen yrittänyt löytää jonkun kivan ohjeen, jolla osallistuisin neulojien olympialaisiin, mutta en ole vielä löytänyt. Etsintä siis jatkuu.

Eilen selasin anopin vanhoja käsityölehtiä. Joukossa oli lehtiä vuodelta -77, aikas järkyttäviä juttuja on silloin neulottu ja ommeltu, mutta kaikki oli kyllä niiiiiin aikansa kuvia, ettei mitään rajaa. Oli siellä pari ihan toteutuskelpoistakin juttua. Mutta en ehkä kuitenkaan neuloisi itselleni uimapukua tai virkkaisi olkkarinmattoa tai...

Eilen samalla reissulla anoppilaan Juho pääsi ensi kertaa saunaan! Oli aika pientä mieltä liikuttava kokemus, suihku oli shokki ja sauna outo. Myös se, että äiti ja isä olivat alasti herätti ihmetystä. Onneksi lopuksi pääsi omaan kylpyammeeseen, joten jotain tuttuakin saunareissussa oli. Nyt lähden katsomaan Murhasta tuli totta, se on loistavaa neulontaohjelmaa, kun ei tartte tv:llä päätään vaivata ;).















lauantaina, tammikuuta 28

Rästihommat tehty!

Tänään ryhdistäydyin ja ompelin 3 vaippaa valmiiksi. Ovat siis levänneet leikattuina keittiön pöydän nurkassa, jo toista viikkoa. Mutta nyt on upouusi Sammakkovaippa, joka on muuten samanlainen kuin vanhakin, paitsi että sisäpinta on fleeceä (se oli jo pesussa, joten ei kuvaa, mutta on siis samannäköinen kuin jossain alla oleva sammakko).

Toisena valmistui uusi hiirivaippa, joka eroaa vanhemmasta vain kakkastopparien verran ja viimeisin on lehmävaippa. (jonka kangas on hauskannäköinen, mutta ihan horror päästämään pienenpientä nukkaa joka paikkaan!).

Nyt piilotin ompelukoneen vaatehuoneen syövereihin, enkä ihan vähään aikaan ompele vaippoja! Niitä on kiva ommella, mutta kun niitä pitää ommella aina niiiiiiiiiiin monet, että meinaa into loppua.





Iso kiitos taas miehelleni, joka mahdollisti tämän päivän ompelut a) olemalla paljon Juhon kanssa ja b) kun mä sain viime yönä nukkua, pidin vain tissibaaria Juholle auki pari kertaa, mutta tuttihelvetti ei ollut mun vastuulla! Kiitos ja kumarrus! Taas hyvä-äiti-prosentit on taivaissa (ainakin omasta mielestä, Juho voi sitten joskus kirjoittaa oman tilityskirjan aiheesta... :) )

Tänään illalla käymme kaverin tupareissa, Juho näkee paljon uusia ihmisiä ja vanhemmat voi muistella, että mitäs se sosiaalinen elämä taas olikaan.

perjantaina, tammikuuta 27

Uusia lankoja ja haaveita

Viime yöstä en viitsi puhua - riittää kun kerron, että olin tämänpäivän taas 95% huonompi äiti. *huokaus* Väsymys on outo juttu, siihen turtuu, siitä tulee ikäänkuin normaalia. On vain hämärä mielikuva siitä, etten ole aina ollut näin väsynyt. Tai ärtynyt. Tai aloitekyvytön.

Pientä lohtua toi ostosreissu :). Tosin käymässämme kaupassa oli säälittävä lankavalikoima, mutta tarttuihan sieltäkin mukaan kaikenlaista...



Ostin Suomalaisen kirjakaupan alesta neulelelukirjan, jossa oli kaikkia kivoja ohjeita. Mä keskityn nyt ei-vaatteisiin- neulerintamalla, sen verran ahkeria ovat Juhon mummit olleet, että poika ei ihan heti tarvitse neulottuja vaatteita - ainakaan äitiltä. Mutta aikas innostavia ohjeita oli tuossa kirjassa. Tässä suosikkejani ja ehkäpä joskus saan jopa tehtyä joitain niistä:

Nalle, pupu tai koira. Tietty se on huono puoli, että koska kirja on ulkomaalainen ei samoja lankoja tahdo löytää. Mutta mallitilkun avulla voi (kuulema) tarkistaa, mikä lanka sopii. Nyt kaikki tosi neulojat silmät kiinni: mä en ole koskaan tehnyt mallitilkkua (en edes tiedä mitä se tarkoittaisi, jos silmukoitani olisikin liikaa tai liian vähän? Mitäs sitten tehdään? Ehkä täytyy opetella mallitilkkuilemaan. Mitäs niille tilkuille sitten tehdään?!


Juho kohta 4 kk.


Juholla on joku kriisivaihe menossa, kun nukkuminen ja nukkumaan meno tuottaa tuskaa (kaikille osapuolille), mutta onneksi poika jaksaa myös hymyillä (ei tietenkään kameralle, vaikka äiti yritti) ja kujertaa. Maailman hauskinta on, kun otamme bodya pois päältä ja hihoja pois otettaessa Juho kikattaa! Huvinsa kullakin! ;) Toinen huippisjuttu on isälle kujertaminen syljellä, sellainen skriis skriis ääni pojasta lähtee. Juho on ilmeisesti päätellyt, että isä puhuu sellaista kieltä, kun isä on Juholle päästellyt outoja ääniä. Tuolla ne nytkin kujertelee niin että sylki lentää.

torstaina, tammikuuta 26

torstai on toivoa täynnä

Jee! Viime yö meni jo paljon paremmin, tosin Juho nukkui melko ison ajan rinnalla, mutta äitikin sai siis nukkua. ja sen on kyllä huomannut - on parempi mieli ja jaksaakin enemmän kaikenlaista. Millaistakohan olisi, jos nukkuisi hurjat 8 tuntia putkeen?!

Eilen illalla mies lähti Juhon kanssa mummolaan, ja sain nukkua 2 tuntia, se tulikin kyllä tarpeeseen ja teki hyvää!

Tänään olen järjestellyt Juhon tavaroita, pyykkejä ja lankojani. Mä säilytän lankoja karkkilootissa, jotka on torneina olkkarin verhon takana. Sieltä ne pikkuhiljaa hiipii ympäriinsä, joten aika ajoin ne täytyy palauttaa ruotuunsa... Yhteen irtokarkkilootaan mahtuu näppärästi kaikki saman värist langat, ja purkin läpi näkee helposti, mitä siellä on. (Tämä siivousinto johtunee siitä, että nythän on tullut aivan ihania uusia lankoja, ja jos entiset on levällään ympäri olkkari, ei talouspäällikkö [mies] suostu uusien ostoon...) ;)

Äsken aloitin seepran toisen puolen neulomisen. Ja yhdessä lehdessä oli kiva neuleliivi... joojoo, iedetään tiedetään, että ompelukone YHÄ odottelee vaippojenompelijaa, mutta kun nyt ei ole ehtinyt siihen hommaan ja siihenkin vaaditaan inspiraatiota. Mun huonoinpia puolia on loputon innostus - uusia asioita kohtaan. Mulla on PALJON keskeneräisiä neuleita ja muitakin käsitöitä, jotka saavat odotella vuoroansa (joskus vuosiakin...).

Yksi hidaste (vaippojenkin ompelulle) on kirjat. Ennen luin ihan älyttömästi, nykyään vähän, ja nyt on hyvä Erlend Loen L kirja menossa, ja kirjastosta tuli (ei, kirjastossa ei ole kotiinkuljetusta, vaan rakas mieheni oli lähettinä) varaamani Kimpassa. Se olikin yllättävän paksu, mutta enköhän senkin kerkeä lukemaan, ennen helmikuun puoltaväliä. Kuulun 7 äidin kirjakerhoon (terveisiä vaan!) ja se antaa potkua muuten uhkaavasti hiipuvaan harrastukseen. Parasta on, että vaikkei itse aina aiheena olevasta kirjasta pitäisikään, saa muilta uusia näkökulmia kirjan aiheseen. Ja kirjakerho kuulostaa sivistyneeltä harrastukselta. Ihan erilaista jos sanoo lukeneensa uusimman Potterin, kuin sanoa, että meidän kirjakerhossa luettiin Reko Lundanin teos. (voi siis kuulostaa fiksummalta kuin oikeassa elämässä onkaan, ja kotiäiti tarvitsee kaikki fiksuuspisteet mitkä vaan ikinä irtoaa, sen verran aivosoluja katoaa imettämäni maidon mukana!)

Mutta nyt lähden vaihtamaan Juholle vaippaa, mies on torstaiseen tapaan sählyä pelaamassa!

ps. olipas iloinen yllätys, että kävijöitä on noin paljon, laitoin ton laskurin siis alle viikko sitten! Ja jo yli 80 kävijää! Jättäkäähän viestejäkin :).

keskiviikkona, tammikuuta 25

univelkaisen tilitystä

Mulla on 26 vuotta ollut sellainen harhakuvitelma, että kun nukkuu, herää virkeämpänä kuin mitä oli nukkumaan mennessään. Onneksi on tuokin myytti tullut romutetuksi, koska sehän olisi vallan kurjaa, jos piristyisi pitkinä yön tunteina... Juho on aloittanut jonkun järjettömän unirytmin: kahteen asti nukutaan, sitten herätään ja syödään ja nukahdetaan ja herätään tunnin päästä itketään, huudetaan, syödään vähän, itketään, yritetään nukkua ja vihdoin nukahdetaan. Ja tunninpäästä sama alusta. Eli äiti nukkuu noin 20 min kahdesta kolmeen, 20 min 3-4, 20 min 4-5, 20min 5-6, 20 min 6-7 jne. Lopputulos on 95 % ärtyneempi ja väsyneempi ja kettumaisempi äiti, mitä ennen. + selkäkipu on 150% kovempaa kuin ennen. Hyvä yhdistelmä.

Ehkä tämä on vain joku kasvukausi (onhan onhan!!!) ja kohta jatketaan vanhaan hyvään hei-syön-vain-kerran-yössä-ja-annan-äidinkin-nukkua -rytmiin. Juho on ainoa, joka t8ietää vastauksen. Me siis yritetään puolen vuoden täysimetystä, mutta kun valvoo yön pimeinä tunteina silmät ristissä on peruna aika houkutteleva vaihtoehto...

No ompelukoneeseen en ole tällä viikolla koskenut, mutta puikot heilui eilen, kun ihana mieheni vietti aikaa pojan kanssa. Aloitin elämäni ensimmäisen pehmolelun neulomisen! lopputuloksen pitäisi olla seepra, mutta saas nähdä. lankana on novitan moniraita ja malli on suurestä käsityölehdestä (en muista mikä nro, joku viimevuoden loppupuolelta). en ole ennen neulonut tollaisia kavennuksia ja lisäyksiä, mutta helpolta tuntuu, kuulosti siis vaikeammalta kuin onkaan.
tossa on vasta toinen puoli etujalkaa myöten neulottuna, pää on vasta tulossa. ei pitäisi laittaa mallin kuvaa, kun oma jälki on ihan eri planeetalta, mutta kun ei kukaan muuten tajua, että mikä seepra tosta koskaan voisi tulla.

tekstistä katosi isot kirjaimet, koska juho on sylissäni, ja nyt lähdemme vaipan ja vaateiden vaihtoon ja hurjana haaveena olisi saada poika myös nukkumaan....

maanantaina, tammikuuta 23

Maanantaina mamma menee uimaan

Pari viikkoa sitten mulla alkoi vesijumppa näin maanantaisin- ensimmäinen säännöllinen kodin ulkopuolinen harrastus AD Juho. Se on ihan kiva hengähdystauko kodin arkeen, mutta vielä on takaraivossa pieni syyllisyyden tunne... mutta toisaalta vesi auttaa selkäkipuihin, joten se auttaa myös arjen jaksamisessa eli on hyödyllinen sekä mulle että Juholle, sillä tyytyväinen äiti on parempi äiti.

Tänään sää (vihdoin) lauhtui ja Juhon sai parvekkeelle pitkästä aikaan nukkumaan. Poika nukkui, muttei niin pitkään kuin olisi voinut kuvitella, mutta ehkäpä unen tarvekin alkaa pikkuhiljaa vähenemään ja siksi unetkin lyhenevät.

Ompelukoneessa on tänään ollut virrat päällä, mutta uimapuku on ainoa, minkä sain korjattua, yhtään ommelta ei vaippoihin tullut. Ehkäpä huomenna?

Pesusta oli kuitenkin tullut vaippoja, joista ei ole vielä kuvaa täällä, kas tässä:

Jänisvaippa, nallevaippa ja keltainen nallevaippa

Näitä nallevaippoja on kaksi lähes samanlaista, tässä on toi nallemerkki, toisessa on sellainen harmaa ei-kuvallinen-lirpake.

sunnuntaina, tammikuuta 22

Valmiita vaippoja

Eilen oli vierailurikas päivä, ja kotona olimme vasta yhdeltä yöllä. Juho nukkui hienosti reissun päällä, mutta säikähti kotona herätessään, että missäs välissä tänne on tultu ja itki ison itkun. Onneksi saimme koko perheen nukkumaan enne kahta, mutta nyt väsyttää *haukotus*.

Nyt sain koneelle kuvia tuoreista vaipoista (mitään oikeaa tekemistä, en jaksa edes ajatella), kas tässä:

Osa vaipoista kuvassa, osa pesussa ja yhdet on Juhon jalassa

Hiirivaippa (ennen kakkastopparin keksimistä)

Raitavaippa

Ankkavaippa Sammakkovaippa

Ja äitin lemppari - Nallevaippa

Ja arkistojen kätköistä löytyi myös sinivihreät hahtuvatvillikset:

perjantaina, tammikuuta 20

Vaippaompelun vaiheita

Sain äskön myös toisn vaipan valmiiksi. Kuvat siitä myöhemmin, mutta ajattelin laittaa aiemmin dokumentoimani vaipan vaiheet tähän.

1. Ensin hankitaan paljon luovaa hulluutta (mulla synnyinlahjana) ja innostusta kestovaippailuun.
2. Hamstrataan kivoja kankaita moninkertainen määrä aiottoon vaippamäärään verrattuna. Flanelli, frotee, puuvilla, bambu jne. käy hyvin.

3. Kopioidaan kaavat jostain käsityölehden horror-kaava-arkilta, jolle on painettu sadan muunkin vaatteen kaavat sikin sokin päällekkäin. Mä myös muovitan kaavat kontaktimuovilla, koska siten saa kaavan kestämään pidempään (lue: siten saa tehdä kaavan pariin kertaan, tiedäthän miten helppoa kontaktimuovin liimaaminen on...).

4. Ei mitään alkeellisia kaavan kopiointeja vahapaperilla kankaalle: nuppineuloja kehiin ja siitä vaan sakset heilumaan. Kätevää, että kaavassa on valmiiksi saumanvarat! Sitten silmämääräisesti kaavan muut olennaiset merkinnät kankaalle, joko räätälinliidulla (jos nyt halutaan pröystäillä) tai ihan vaan lyijärillä (aina käden ulottuvilla).

5. Leikataan siis vaipan ulkopuoli (mielellään jostain kivasta kankaasta), sisäpuoli (jostain pehmoisesta) ja kiinteitä imuja, tässä tapauksessa bambua.




6. Ommellaan sisempään kankaaseen tarrat (molemmat puolet vierekkäin, niin pesukoneessa ei tule ylläreitä, kun tarrat on seljettuina!) ja kiinteät imut nurjallepuolelle. Ja tässä vaipassa takareunaan np:lle takakuminauha (nykyään lisään vasta myöhemmin)



7. Ulompaan kankaaseen ommellaan leveää tarranauhaa, sitä pehmoista puolta ja joku merkki tai kanttinauhan palanen puoleenväliin käteväksi merkiksi, jotta vaippa on helppo sulkea symmetrisesti.

8. molempiin kappaleisiin ommellaan reilusti kämmentä leveämpi kanttinauhan pätkä = huolitellaan täyttöaukon reunat.

9. Edellämainittujen piperrysten jälkeen päästään varsinaiseen asiaan -> Kappaleet nuppineulotetaan oikeatpuolet vastakkain yhteen ja ommellaan täyttöaukon toisesta reunasta vaipan ympäri toiseen reunaan. (HUOM! Jos tehdään kakkastopparit ne lisätään tässä välissä, ennen ompelua saumojen väliin)

10. Huolitellaan reunat siksakilla ja samalla siksakilla lisätään kuminauhat tai joustonauhat lahkeensuihin (ja takareunaan, jos sen lisää vasta nyt = helpompi tapa).

11. Sitten koko höskä oikein päin ja kaikki kulmat ja muut käännetään tarkasti.

12. Ja vihoviimeinen loppusilaus vaipalle, ommellaan reunat ympäriinsä ihan reunasta (sille on ihan oikea ompelutermikin, mutten saa sitä nyt päähäni...) Tämä tekee vaipasta ryhdikkäämmän näköisen ja viimeistellymmän oloisen.

13. Ja eikun pesuun, kuivumaan ja täytteet sisään ja pitoon :)

ps. ainiin, ja siis keskeytetään työ noin vartin välein ja koko vaipan teon aikana käydään noin 50 kertaa parvekkeella hyssyttämässä vauva, tai syöttämässä tai vaihtamassa vaippaa tai...

pps. sitten koko roska tehdään uudelleen ja uudelleen, kunnes tuloksena on noin 18-20 vaippaa. Ja sama show alle puolen vuoden välein, kun tarvitaan isompia vaippoja ;) Mutta kestoilu onkin meillä myös äitin harrastus!

Vaipan ompelua

Eilinen ilta oli hirveää rokotuskitinää, mutta tänään Juho on ollut jo oma hymyilevä itsensä!

Äitikin on pystynyt ompelemaan, ja päivän saldo on uusi vaippa - hurja merirosvo vaippa.





Kaavana on ollut Ottobre lehden viimevuoden 3. ja olen sitä muokkaillut kapeammaksi ja lisännyt ns. "kakkastopparit" eli ne lirpakkeet EIVÄT ole röyhelöitä. Kankaana on Eurokankaan laareista ostettua trikoota ja sisällä flanellia. Edessä on täyttöaukko. Hyväksi havaittu malli, tämä oli jo 10:s tämänmallinen vaippa. Ja uusia on tulossa.

Vaikka tänään on ollut 95% huippispäivä, oli ilmassa äärimmäisen katastrofielokuvan aineksia, kun Juho kainalossa menin vessaan peppupesulle ja KÄÄK - pesukone oli sylkenyt kaikki vedet lattialle, kun olin unohtanut laittaa letkun suihkukaappiin (tähän sellainen hakaa päätään seinään hymiö)! Se letku on lähes aina paikoillaan, joten sitä ei joka kerta muista tarkistaa. Onneksi Juhokin tajusi, että nyt ei ole hyvä hetki itkeä, (vaikka äiti vaan tuuppasi toisen sitteriin) vaan tyynesti seurasi kuinka äiti konttaili pitkin vessan lattioita. No, ainakin seuraavat 50 koneellista muistan tarkistaa, että letku on oikeassa paikassa (ja todennäköisesti vielä palaan tarkistamaan ja tarkistamaan ja tarkistamaan, että varmasti muistin poistoletkun. Mitä? En ole neuroottinen luonne, ehei!)

Mutta nyt lähden jatkamaan vaippojentekoa, kun Juhokin nukkuu! Tulossa on tosi söpöstä nalle kankaasta oleva vaippa ja sammakonvärinen yövaippa. CJ!

torstaina, tammikuuta 19

Huh huh

Noh, eipä paljoa pisteitä herunut äiti-vartiolle rokotuskeikasta... myöhästyttiin rokotuksesta, eikä vaunujen autoon laitto / pois otto sujunut ollenkaan sujuvasti. Rokotussession päätteeksi Juho sai hepulin, eli itkuraivarin ja paluu matkaan kului yli 45 min (oikeassa elämässä max. 15 min), no okei, sitten kun oli päästy autoon itku loppui ja herra nukkui, mutta ennen sitä meinasi hihat palaa äitiltäkin.

Rokotuksen jälkeinen ärtyisyys on yhä HYVIN havaittavissa, tosin vähän helpotti kun äiti mittasi Juhon lämpöä perinteiseen tapaan ja ... no arvaat varmaan miten voi käydä jos peräaukkoa ärsytetään... Onneksi meillä on hoitopöydällä lampaantalja, joka oli hyvin kiva putsata. Tällaisina päivinä miettii, että onkohan musta tähän äitin pestiin ollenkaan? Poika on maailman suloisin, siinä ei ole mitään vikaa, mutta hoitohenkilökunnasta en ole ihan varma.

Nyt lähdemme taas imetystyynylle ja kohtahan se isäkin tulee sählyä pelaamasta.

Pakkkkanen - siitä suomalaiset tykkkkää


Hrrr -24 astetta pakkasta. En kyennyt laittamaan Juhoa ulos nukkumaan, ajatuskin paleltaa, vaikka eilen aamupäivällä Juho nukkui tyytyväisenä pihalla ja kun otin hänet sisälle poijalla oli todella lämmin. Mutta koska hän suostuu nukkumaan sisälläkin, niin turhaa pakata kaikkia vaatteita päälle, kun voi toisen laittaa omaan sänkyynkin!

Nyt sisälläkin on vain 20 astetta, eli aika viileää, siksipä Juholla on mummin neuloma villatakki ja äitin neulomat villasukat :)


Iltapäivällä pitää lähteä rokotukseen, eli edessä on Operaatio. Aika- ja taito tehtävä: Vartion (äidin) on pakattava vauva, vaunut ja turvaistuin ensin hissiin, sen jälkeen autoon, puhuttava rauhoittavia takapenkin tutin kadottajalle, purkaa vauva ja vaunut täpötäydessä parkkihallissa ja rokotusten jälkeen sama toisin päin. *huokaus* No on siinä ennenkin onnistuttu.

keskiviikkona, tammikuuta 18

Vanhojen tekeleiden muistelua

Eilen kerroin neuloneeni raskausaikana villahousuja. Tässäpä kuvia niistä:


Lankana molemmissa on Novitan Huopanen ilman huovutusta. Nalle on neulahuovutettu ihan omasta päästä. Villahousut ovat olennainen osa kestovaippailua ja molemmat ovat pitäneet kosteuden hyvin vaipan puolella :). Nyt Juho on jo kasvanut ulos näistä pöksyistä, täytyypi siis neuloa isompia.

Viimeisin neuletyöni on nämä villasukat, joilla tein oman villasukka ennätyksen, langan ostin viime perjantai iltana ja lauantaina sukat olivatkin jo valmiit! Tosi hienoa, että vihdoin Novitallakin on vaaleanvihreää lankaa, Juholla on paljon vaalenavihreitä juttuja ja se on ikäänkuin hänen teemaväri. Nyt pääsee siis neuleitakin tekemään samaan sarjaan! Ainoa harmitus oli tossa raitalangassa, jonka raidat menikin ihan eri järjestyksessä kuin novita lehdessään ja vyötteessään antaa ymmärtää :(.

Nyt lähden nukuttamaan Juhoa, tänään on ollut nii-in paljon pakkasta, että poikaa on nukutettu sisällä ihan suosiolla. Ja onneksi ilman suurempia ongelmia!

tiistaina, tammikuuta 17

Tästä se alkaa

Tattada daa!


Tästä alkaa blogin kirjoittajan (toivottavasti) pitkä ja muistorikas ura! Poikani Juho 3 kk on lähes yhtä innostunut kuin äiti, ei näet suostunut nukkumaan tavanomaisia iltapäiväuniaan parvekkeella, vaan haluaa istua ja tuijottaa äitiä. Jotain mielenkiintoista on siis Juhonkin mielestä tapahtumassa... tai sitten hän vain vahtii, ettei äiti tee mitään typerää.
Kuten yläreunassa totean, on Juhon syntymä hieman lieventänyt innostusta käsitöihin, mutta vain hieman. Itseasiassa Juho on synnyttänyt tarpeen opetella ompelukoneen käyttöä, ennen minä ja ompelukone ei oikein ymmärretty toisiamme... Ai kuinka Juho on saanut äidin ja ompelukoneen yhteen? No kestovaippojen avulla. Raskausaikana törmäsin kestovaipan ohjeeseen Suuressa käsityölehdestä ja siitä jäi aivoihin muistijälki, joka nousi vähän väliä pintaan. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin kaivaa Husqvarna vaatehuoneen kätköistä ja alkaa taistelemaan kasasta kankaita käyttökelpoisia vaippoja. Ihan kivuttomasti ei prosessi sujunut, mutta kesän aikana sain väännettyä toinen toistaan onnistuneempia vaippoja tulevalle vauvalle.
Lokakuussa Juho syntyi ja heti kotiuduttuaan on vaipatettu kokonaan tsi-kestoilla, ja hyvin ovat toimineet. Tosin nyt on herra kasvanut sen verran, että alkaa vaipat käymään hieman nafteiksi (sen tietää siitä, että työmiehen viiva vilkkuu vaipan takareunaa korkeammalla...), joten äiti ja vaipanompelu on saanut jatko-osan. Tämä kierros sujuukin jo paljon helpommin ompelun osalta, mutta nyt haasteen asettaa Juho, milloin äiti saisi katkeamattoman tunnin mittaisen ajan? Vastaus: sitten kun Juho on 18 vee, ja silloinhan vaippoja ei enää tarvitakaan (toivottavasti!) Laitan uusista tekeleistä kuvia kunhan ehdin ne ensin ompelemaan ja sitten vielä kuvaamaan...
Raskausaikana ompelin myös bodyja, potkuhousuja, imetystyynyn, pinnasuojuksen...
Ja neuloin villavaippahousuja ja pissa-alustan vauvan sänkyyn.
Hups. Nyt täytyy lähteä käyttämään sitä imetystyynyä. Palailen!