Tein lorupussin kummitytöllemme joululahjaksi. Siitä asti on pitänyt askarrella samanlainen myös Juholle, mutta mutta mutta... aina on ollut jotain muuta. Mutta nyt viikonlopun aikana tartuin työhön -> valmiina ei ole yhtäkään lorukorttia, mutta lorujen lukumäärä tuplaantui (n.120 lorua), kun äiti vähän surffaili netissä... Eniten aikaa menee lorujen etsimiseen ja clip artin kautta kuvien etsimiseen (en todellakaan osaa piirtää, joten ainoa keino saada inhimilliset kortit). loppu onkin sitten mekaanista työtä, eli liikkaa-leimaa-askartele eli leikkaamista ja liimaamista.
Onneksi olen ostanut vuosia sitten paperileikkurin, ja liiman sijasta käytän kakspuoleista teippiä. Sen jälkeen edessä on laminointi. Mullahan ei siis ole mitään laminaattoria eli laminointikonetta, vaan laminoin silitysraudan avulla, sekin vie yllättävän kauan aikaa, enkä siis ole edes aloittanut vielä. 
Onneksi olen ostanut vuosia sitten paperileikkurin, ja liiman sijasta käytän kakspuoleista teippiä. Sen jälkeen edessä on laminointi. Mullahan ei siis ole mitään laminaattoria eli laminointikonetta, vaan laminoin silitysraudan avulla, sekin vie yllättävän kauan aikaa, enkä siis ole edes aloittanut vielä. Mun piti tehdä kaksi pussia kerralla, kun musta tulee pian jälleen kummi. Näyttää siltä, että masuvauva saa pussinsa ennen kuin Juho, kun laminointi taskut ei riitä... Mutta Juhon pussinkin aion tehdä mahd. valmiiksi... ihan oikeasti!
Lauantaina oli ihana sää, ja kävimme Tuusulanjärvellä vaunuilemassa.
Ja eilen oltiin Vauvakirkossa köröttelemässä, kiva tilaisuus!
Ja yöpöydällä kirja vaihtui Punaisesta erokirjasta täksi:
Hyvä tapa näyttää ahkeralta, on lisätä sata kuvaa, vaikkei mitään ole valmiina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti