lauantaina, syyskuuta 19

48 valmista!

No okei, ne on vain karjalanpiirakoita, mutta olen silti ihan ylpeä niistä :)


Hätäsimmät on jo syöty ja pakkasessakin on kaksi iltapalallista odottamassa, mutta tässä virtuaalista iltapalaa kaikille, jotka yhä löytävät tänne.
Kamera siis palasi huollosta, onneksi. Oli outoa ilman sitä.


Hankimme (vihdoin) olohuoneeseen kaapin, johon kaikki mun neuletarvikkeet voi säilöä. Kävi kuitenkin ilmi, että lankamäärä oli mystisesti lisääntynyt kaappien kätköissä ja sohvien varjoissa, eikä näin ollen mahtunutkaan kaappiin... Siispä suoritin Karsinnan isolla K:lla. Kuten kuvasta näkyy, jäi kaappiin hieman tilaa (mutta se on vain harhaa, oikeasti karkkilaatikot vain loppuivat, ja langat odottavat hyllyttämistä muovipusseissa. Ja ei puhuta korista, joka kaapin päällä pursuaa lankaa...) Kaappiin on tulossa ovetkin, ihan näin neulekeskeistä ei sentään meilläkään ole. Rukkini odottaa myös kovasti ovia, sitten se pääsee piiloon (turvaan) lapsilta.
Ensi viikolla tähän aikaan olen Hämeessä viettämässä ihanaa lankakeskeistä neulojien kokoontumisajoja, tuskin maltan odottaa! Koko viikonloppu neulomista, jutustelua, syömistä, saunomista... ilman lapsia!

3 kommenttia:

Tess kirjoitti...

Nam, karjalanpiirakoita :P Mie tein kans joku aika sitten samaisia herkkuja. Mun tekeleet oli melkoisia kötöstyksiä sun piirakoihin verrattuna.

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Voi, miten herkullisen näköisiä piirakoita!

berenike kirjoitti...

karjalanpiirakoista pitää aina olla ylpeä. häpeän savolaissukuisena tunnustaa, että en osaa noita kyseisiä herkkuja tehdä alkuunkaan. mutta nuo kyllä näyttivät herkullisilta! (nyt tuli nälkä -> jääkaapille)