Ylitin itseni, ompelin itselleni Marttapaidan!

Edellisen kauluspaidan ompelin 5. luokalla, koska oli pakko. Marttana olon perusajatuksena tuntuu olevan, että kauluspaita pitäisi jokaisen osata tehdä, sillä valmista järjestöpaitaa ei saa ostamalla, vain kankaana ja perimätietona siirtyvinä kaavoina. Itse otin kyllä paljon apuja myös käsityölehden paitaohjeesta. Perusmalli ei ole mikään kauhean mairitteleva kenellekään, mutta onnistuin tekemään paidasta itselleni istuvan version.
Aikaa tuhraantui kaksi iltaa, tuntui kuin olisin jotain pääsykoetta tehnyt, semmoinen tuskanhiki oli kokoajan pinnassa. Jokaisen työvaiheen jouduin lukemaan tuhannesti, ennen kuin ymmärsin. Esim. paidan kauluksen kaulurista en ollut ennen kuullutkaan, eikä ihan heti sytyttänyt mikä on ommeljuova, johon ommel piti kohdistaa. Samoin hihahalkion halkiokaitaleet olivat täysin uutta minulle. Tosin, kun miehen paitoja syynäilin, huomasin, että ne näköjään on ihan peruskauraa jokaisessa kauluspaidassa.
Vähän jäi harmittamaan, kun selvisi, että olin sittenkin onnistunut ompelemaan nappilistan väärälle puolelle, eli paitani napittuu miespuolisesti. Yritin kyllä tehdä toisinpäin, mutta oikea-/vasenetukappale oikea-/nurjapuoli yhdistelmät ohjeessa kävivät ylivoimaiseksi. Napit toimivat silti. Ja useimmiten varmaan pidän paitaa auki. Napit ovat kyllä hienot, oliivipuuta.

Opin vasta 3. napinreijän kohdalla, että ne kannattaa ratkoa auki nurjaltapuolelta. Tätäkään ei kukaan ole koskaan kertonut minulle. Olisiko joku perusnaisen-taitokurssin-alkeiskurssia tarjolla missään?
Ai, ja olisi sen paidan varmaan voinut silittää ennen kuvaamista :) Mutta olen ylpeä tekeleestäni!