Muuta en viitsi kirjoittaa, kun olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pahalla päällä, ja toi pikkuöttiäinen on kuitenkin paljon parempaa seuraa. (Nukkuminen olisi jees juttu - edes jonain yönä!)
torstaina, helmikuuta 9
Minitreeniä olympialaisiin
Noh, en pystynyt kokonaan huilaamaan neulomisesta. Tämä on siitä neulelelukirjastani sovellettu malli. Pieni sorminukke, joku öttiäinen. :) Langat on 7 veljestä, silmät ja nenu joskus vuosia sitten rikkomani (tarkoituksella!) helmien helmiä.
Muuta en viitsi kirjoittaa, kun olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pahalla päällä, ja toi pikkuöttiäinen on kuitenkin paljon parempaa seuraa. (Nukkuminen olisi jees juttu - edes jonain yönä!)
Muuta en viitsi kirjoittaa, kun olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pahalla päällä, ja toi pikkuöttiäinen on kuitenkin paljon parempaa seuraa. (Nukkuminen olisi jees juttu - edes jonain yönä!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei Taija ja koko perhe pitkästä aikaa! Käyn täällä aina välillä vilkuilemassa kuulumisianne ja tekeleitäkin ;)
Löysin niin ihanaisen runon, että halusin lähettää sen teille. Lukeepi tuossa alla...
Ja voisinpas tulla joskus vaikka kyläileen sinne teillepäin?
:) Jonna (+ Pessi ja Pihla ja Jukkakin)
***
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."
Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka parkuun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.
-Kaarina Helakisa-
Jaksuja vauva-arkeen, kyllä se vielä helpottaakin! Muistan hyvin nuo unettomat yöt vauvavuodelta. Jotain taikaa siinä 1-vuoden täyttymisessä kuitenkin on ja unet on pidentyneet huomattavasti.
Lähetä kommentti