keskiviikkona, marraskuuta 1

Tuoretta pullaa

Lumi tuli ja joulumieli kans. Leivoin juuri piparipullia, kuulostaa ehkä oudolta, mutta maistuu hyvälle!

Kas, tästä tuoretta pullaa, olkaa hyvä!
Ohje oli viimeismmän yhteishyvän ruokaliitteessä, mutta siis ihan peruspullataikinaa ja pakastepiparitaikinaa kaulitaan levyiksi ja kierretään rullalle. NAM!


En tajua kyllä myyttiä pullantuoksuisen äidin hyvyydestä - eihän sitä ehdi yhtään leikkimään / olemaan lapsen kanssa kun leipoo! ;) Juhokin kyllä osallistui aluksi leivontaan, mutta kyllästyi pian.


Mitään ei kuulu käsityörintamalle. Mulla on ollut koko viikon joku mystinen päänsärky. Eilen menin nukkumaan jo kahdeksan jälkeen, kun meinasin pyörtyä ja huone kieppui hurjaa vauhtia ja pää räjähti. Varmaan niskojen jumitusta, koska mobilat, särkylääke ja uni helpotti oloa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mutta se pullantuoksuinen äiti on kuitenkin siinä läsnä ja lähellä vaikkei aktviisesti leikikään lapsen kanssa! Tiedän omasta kokemuksesta että äidin hääräily keittiössä samalla kun itse leikkii viereisessä (tai samassa) huoneessa on tosi turvallista lapselle:-)

rebekka kirjoitti...

Nam, meikäläisen laihduttaminen ei tämmöisestä tykkää...mutta kiitos, yhden voin ottaa. *lurps, sinne meni* Minulla samanlainen pyörryttäminen ja päänsärky ollut päällä 2 vk, tänään eka parempi päivä. Olen parina iltana dropannut itseni lääkkeitä täyteen, lähinnä relaxanttia.Ovat vähän niskat lauenneet. Minun niskani tykkää myös kovin kaurapussista, oletko kokeillut. Tuo pyörryttäminen on inhottavaa...

Taija kirjoitti...

Kiitos Villapallo kauniista sanoista :)

Rebekka:
Täytyykin kaivaa kaurapussi esiin, kiitos vinkistä, olin ihan unohtanut sen!

Tää niskajumitus on varmaan meidän joulutonttujen ammattitauti, sen verran puikot suihkii, että niskat jämähtää.

Toi pyörrytys on karseeta, ihan kuin olisi ihan tajuttomassa humalassa ja oksettava olo, siistii...

Helmis kirjoitti...

Mä oon huomannut sen pullantuoksuisen äidin idean paremmin viime vuosina, kun lapset on isompia ja muutenkin, jos on vaikka kaks lasta, niin ne voi leikkiä (tai tapella) keskenään sillä aikaa kun leipoo. Ja joskus tulee sekin vaihe, että voi ehkä yhdessä lasten kanssa leipoa, meillä esim. 3-v kuopus tosissaan tykkää leipomisesta.
Ja nykyään hemmottelen lapsia sämpyläntuoksulla kun ne tulee koulusta. Arvaa, onko ne iloisia?!
Kiitos muuten resptivinkistä, taitaa tuoksua aika hyvältä, kun on piparitaikinaa ja pullantuoksua, nam :D!

Uudemman postauksen lankakerät on kivoja!