lauantaina, toukokuuta 5

Ympyrää, ympyrää

Taito-Uusimaan neuleklubissa oli puhetta neulotuista pitsiliinoista. Pitsiliina itsessään ei ole oikein mua, mutta koska se tarjoaa haastetta neulerintamalla, olin kiinnostunut.

Muistelin, että multa löytyy kotoa jopa parit ohjeet aiheesta muinaisesta Venla-kirjasarjasta löysinkin 3 mallia ja viimeisimmässä Novitassa oli yksi. Yksikään ei ollut tajuntaa-räjäyttävän-ihana-pakko-saada-heti-malli, mutta jos vaihtoehtoina on ufojen teko tai uuden opettelu ja pitsiliinan neulominen, niin arvaatte kumpi vei voiton.

Moni varmaan muistaa, että mun pitsineuletaidot on melko alkuvaiheessa, vasta viime syksynä sain vihdoin tahkottua päähäni langankierrot ja muut kavenna-kaikki-silmukat-yhtäaikaa-kuviot... Mutta ne kaaviot tuottavat yhä tuskaa. Ja puuvillalanka on myös tuskalistani kärkisijoilla.Aloitin muka simppelillä sanallisella ohjeella, mutta sain aloittaa 5 kertaa, ja joka kerta lopputulos oli erilainen, eikä yhdessäkään näkynyt mitään terälehtiä! Lukutaito olisi tarpeen 2o ja 2o yht on tosiaan melko eriasia. Lopulta kypsyin ja vaihdoin mallia.

Siinä ylitsepääsemättömän haasteen toi kohta, jossa 12s piti neuloa aina viisi yhteen. Mun logiikalla se ei ollut toteutettavissa järkevästi, mitä niille lopulle kahdelle pitää tehdä? Palasin ekaan malliin, joka sujuikin hyvin, kunnes mallikerrassa piti olla 4x11s ja mulla oli loputtomista purkamisista huolimatta 2x11s ja 2x8s. Puikot puis semmosista tekeleistä.

Lopulta kaivoin Novitan eteeni, ja kas siitähän se liina lähti syntymään, ei kovin herkkä malli, mutta ainakin toimii toistaiseksi. Onneksi pyröpuikot ovat ystäväni, olisin kuollut jos tämä kaikki olisi pitänyt tehdä sukkapuikoilla!

1 kommentti:

Sia kirjoitti...

sanalliset ohjeet ovat minun mielestäni paljon hankalampia kuin kaaviot :)

Onnea matkaan, odotan innolla millaisen pitsiliinan neulot!