a) tein eilen illalla MALLITILKUN, enkä turhaan, sillä se opetti minulle, että saadakseni tasaista sileeä neuletta, on nurjalla puolella käytttävä 0,5 numeroa pienempää puikkoa! (tämän vinkin luin eilen yhdestä käsityölehdestä ja se TOIMII!)
b) Ilmoittauduin olympialaisiin. Aion neuloa Makkarakoiran siitä uudesta neulekirjastani eli Fiona McTaguen Neulo itse pehmeät lelut - kirjasta. Luin vasta eilen, että koira on n.90 cm pitkä, eli ei ihan pieni lelu. Ja korostan vielä, että työ on mulle haasteellinen, vaikkei kauhean vaikealta ehkä näytäkään!c) Sain HIRVEÄN vääntämisen jälkeen hienot linkkinapit tonne sivuun. Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta mistään koodaamisesta tms. ja toi asetusten muokkaaminen on aina yhtä haastavaa. Tänään kuitenkin opin, että kuinkas se "napittaminen" oikein sujuukaan, ja ennenkaikkea: kuinka saada noihin linkkeihin v ä l e j ä, etteivät ole toisissaan kiinni. Olen aikas hyvä! (kaikki muut ovat osanneet vastaavat jutut aina...) (mutta se ei vähennä mun onnistumisen iloa!)
Yö oli taas melkoisen mielenkiintoinen... Noh, Juhon sänkyyn asennettiin eilen sivulaita, tähän asti ollut auki sivusta, joka on kiinni meidän sängyssä, mutta kun taidot kasvavat, niin täytyy satsata turvallisuuteen. Tämä laita aiheuttaa äitin kipeälle selälle haasteita:
a) kuinka saada poika sänkyyn, varsinkin kun on jo nukahtanut, ja suotavaa olisi, ettei heräisi
b) kuinka saada poika ylös sängystä (tässä vaiheessa ei tarvitse pelätä herättävänsä, sillä huudosta päätellen on melkoisen hereillä)
c) kuinka saada tutti suuhun / silittää / hyssyttää, kun äitin käsi on pinnojen välissä jumissa.
Mutta pienellä harjoituksella elämä helpottuu.
Mikään ei muuten ole haastavampaa kuin saada tutti pilkkopimeässä vauvan suuhun. En tajua miten se on niiiiiiin vaikeaa. Yleensä Juho siis luopuu tutistaan, kun on kunnolla nukahtanut (paitsi päiväunilla), mutta jos on hankalampi yö, hän haluaa sen vähän väliä suuhunsa. Ja se jos mikä on aika- ja taitotehtävä. Jos tutti tulee liian myöhään: alkaa hirveä huuto ja jos tutti ei löydä perille / pysy suussa: on poika hereillä.
Viimeyönä oli useita kohtauksia, mutta tämä aamu neljän kieppeillä tapahtunut kuvaa hyvin vauvaperheen arkea. Ensin oli noin kymmenen minuuuttia tuttihelvettiä, MISSÄ MUN TUTTI ON?!, jonka äiti hävisi, koska alkoi hirveä huuto. Sitten tarjottiin rintaa, joka ensin kelpasi, mutta sitten tuli hepuli: MITÄ?! TARJOATKO SÄ MULLE MAITOA!!! Sitten istuttiin äidin polvien varassa ja köhittiin teatraalisesti maitoa keuhkoista ja ehkä hieman rauhoituttiin. Hetken kuluttua alettiin kitinä: MIKSI OLET HERÄTTÄNYT MUT KESKELLÄ YÖTÄ? OLEN PIENI VAUVA ENKÄ JAKSA VALVOA YÖLLÄ. ANTAISIT ÄITI MUN NUKKUA! Siis kuka herättikään ja kenet?!
Mutta tämän kaiken jälkeen jälleen nukuttiin kuin pienet enkelit, eikä siis mitään heräämistä olisi ollutkaan, jollei kamala äiti olisi toista herättänyt. Ja tunnin päästä katseltiin sama leffa uusintana, tosin silloin maito kelpasi (se on pääasiallinen yöheräämisen aihe), mutta sen jälkeinen huuto sai isän kyllästymään ja hän vaihtoi Juholle vaipan ja niin rauha palasi makuuhuoneeseen.
Isä on äitin sankari!
2 kommenttia:
Sympaattisen näköinen on tuo olympia- koirasi. Täytynee metsästää jossain vaiheessa tuo kirja käsiin :-)
Typy
Tuttirumba kuulostaa kovin tutulta. Meidän Aron 1v. ei löydä tuttiaan yöllä sitten millään, ei vaikka niitä olisi ripoteltu 15 sängyn joka nurkkaan.
ps. kiitos vinkistä sileän neuleen sileyteen - jotain tuollaista olinkin epäillyt, mutta en ole tohtinut kokeilla, kun arvelin että se ei ole "oikeaoppista". :o)
Lähetä kommentti