Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...

Meidän posteljooni on Persoona isolla P:llä. Ensinnäkin saan monesti postit päivän tai pari myöhemmin, kuin esim. äitini, joka asuu samalla paikkakunnalla. Toiseksi voi käydä näin: to kuulen ovikellon soivan, mutta koska juuri nukutan lasta, en voi avata. Oven takana on sotkan mainos. Pe kuulen postin tulevan, mutta ovikello EI soi ja oven takana on iso kasa postia + kaksi (2!) "Teille on suurikokoinen kirje"-korttia, kummassakin eri koodi. Eli ensin se ei jättänyt lappua, mutta soitti ovikelloa, sitten jätti laput eikä soittanut... Myöskään Ravelryvaihdon pakettikorti ei saapunut meille suorinta, tai ainakaan nopeinta reittiä pitkin, 100% Puralanan Mari itse kyllästyi odottamaan, ja antoi koodin mulle suoraan. Posti toi sen myöhemmin.

Joka tapauksessa sain:

Titityyn viimeisen sukkakerho langan, Ilun PukkIlua!

Olin juuri edellisenä päivänä harmitellut, kun en enää saanut tilattua ko. lankaa Ilulta tai Titityyltä, molemmilla oli vain ei-oota. Pukkilu on siis Titityyn ja Ilun yhteisprojekti, jossa on kehräytetty ohutta sukkalankaa Ilun "naapurin" lampaista ja Ilu on pyöräyttänyt ne taika- eiku väripadassaan. Mielenkiintoinen uutuus. Toivottavasti myös tulevaisuudessa saatavissa olevaa tuotetta. Suomalaisia lampaita saisi hyödyntää enemmänkin, ja jos meiltä lampaalle on noin 50km, on se varsinaista lähilankaa!

Toinen paketti tuli Kanadasta. Ravelryn toukokuun mystery yarn paketti saapui vihdoin ja viimein. Olin jo luopunut toivosta ja epäilin jo parini huijaavan minua, mutta aikuisten oikeasti posti oli kuljettanut tuota pakettia yli kuukauden! Oma pakettini samaiselle parille Kanadaan matkusti 7 päivää.

Paketissa oli kaksi kerää Tovea ja kaksi Rowanin puuvillakerää sekä myös neulemuistikirja ja suklaata, mutta suklaat eivät selviytyneet Suomen ilmastossa paketin ulkopuolella, joten söin ne pikapikaa.

Tallinnassa käydessäni kyllä näin, miksi posti ei aina kulje. Satamaan menevän tien varteen, tien väärälle puolella (mukavasti syreenin varjoon) oli pysäköity paikallisen postin auto. Autossa istui keski-ikäinen nainen ja sukkapuikot saivat kyytiä.

Eli tyynesti työajalla tehtiin vielä pari kerrosta. :D Alkoi kyllä hieman naurattamaan, ja oli pakko ottaa kuva kävellessä, en kehdannut ikkunasta mennä kuvaamaan. Sitä jäin kyllä miettimään, miten luotettava on neulova posteljooni, sehän voi "vahingossa" kadottaa juuri sen paketin, jossa kaikki mahtavat langat on ja istua tien laitaan neulomaan. No ei oikeasti. Epäilin kyllä Kanadan paketille käyneen niin!