univelkaisen tilitystä

Mulla on 26 vuotta ollut sellainen harhakuvitelma, että kun nukkuu, herää virkeämpänä kuin mitä oli nukkumaan mennessään. Onneksi on tuokin myytti tullut romutetuksi, koska sehän olisi vallan kurjaa, jos piristyisi pitkinä yön tunteina... Juho on aloittanut jonkun järjettömän unirytmin: kahteen asti nukutaan, sitten herätään ja syödään ja nukahdetaan ja herätään tunnin päästä itketään, huudetaan, syödään vähän, itketään, yritetään nukkua ja vihdoin nukahdetaan. Ja tunninpäästä sama alusta. Eli äiti nukkuu noin 20 min kahdesta kolmeen, 20 min 3-4, 20 min 4-5, 20min 5-6, 20 min 6-7 jne. Lopputulos on 95 % ärtyneempi ja väsyneempi ja kettumaisempi äiti, mitä ennen. + selkäkipu on 150% kovempaa kuin ennen. Hyvä yhdistelmä.

Ehkä tämä on vain joku kasvukausi (onhan onhan!!!) ja kohta jatketaan vanhaan hyvään hei-syön-vain-kerran-yössä-ja-annan-äidinkin-nukkua -rytmiin. Juho on ainoa, joka t8ietää vastauksen. Me siis yritetään puolen vuoden täysimetystä, mutta kun valvoo yön pimeinä tunteina silmät ristissä on peruna aika houkutteleva vaihtoehto...

No ompelukoneeseen en ole tällä viikolla koskenut, mutta puikot heilui eilen, kun ihana mieheni vietti aikaa pojan kanssa. Aloitin elämäni ensimmäisen pehmolelun neulomisen! lopputuloksen pitäisi olla seepra, mutta saas nähdä. lankana on novitan moniraita ja malli on suurestä käsityölehdestä (en muista mikä nro, joku viimevuoden loppupuolelta). en ole ennen neulonut tollaisia kavennuksia ja lisäyksiä, mutta helpolta tuntuu, kuulosti siis vaikeammalta kuin onkaan.
tossa on vasta toinen puoli etujalkaa myöten neulottuna, pää on vasta tulossa. ei pitäisi laittaa mallin kuvaa, kun oma jälki on ihan eri planeetalta, mutta kun ei kukaan muuten tajua, että mikä seepra tosta koskaan voisi tulla.

tekstistä katosi isot kirjaimet, koska juho on sylissäni, ja nyt lähdemme vaipan ja vaateiden vaihtoon ja hurjana haaveena olisi saada poika myös nukkumaan....